Kuoleman Kehdossa
2 Times Terror feat. Hurja Lyrics
Jump to: Overall Meaning ↴ Line by Line Meaning ↴
Sorkat kohti kattoa!
Viimeistä mailia taitan
Ilman päätä ja häntää!
Vailla ääntä vaikeroidaan!
Vailla ääntä vaikeroidaan!
Kuoleman kehdossa kahdeksan päätä
Rintaasi puree ja ruumiisi raiskaa
Joukkohautojen henget vaikeroi
Kun peto siittää nuorta neitsyyttä
Tämä virta meidät ristiinnaulitsee
Vuodamme kuiviin ja kärsimme
Viimeiset metrit ryömimme
Vailla loppua unohdamme
Selkärangasta teet jalkapuun
Sinä istut sylkisateessa
Luusi irti kivittävät
Ne jotka halveksivat
Kuoleman kehdossa kahdeksan päätä
Rintaasi puree ja ruumiisi raiskaa
Vitsauksen vankkurit ajaa takaa
Ne jotka halveksivat
Luojamies jälkeenjääneenä itsensä makaa
Kuoleman kehdossa kahdeksan päätä
Rintaasi puree ja ruumiisi raiskaa
Yksin ja tiukasti kiinni ruumiissa
Josta joskus tuli kylmä
Pelko paremmasta
Sai arvet märkimään
Leikkaan kurkun jotta muistan tuskani
Ei parane milloinkaan ottaa aikaa tosissaan
En jaksa vuotaa enää verta
En tulehdusta taltuttaa
En miettiä miksi, milloinka ja minkä vuoksi
En tahdo enää mieltäni satuttaa
Sorkat kohti kattoa!
Vailla ääntä vaikeroidaan!
Viimeiset metrit ryömimme
Vailla loppua unohdamme
Selkärangasta teet jalkapuun
Sinä istut sylkisateessa
Luojamies jälkeenjääneenä itsensä makaa.
The lyrics to "Kuoleman Kehdossa" by 2 Times Terror are dark and gruesome, speaking of death, suffering, and hopelessness. The repeated phrase "Sorkat kohti kattoa," which means "Hooves towards the ceiling," adds to the eerie tone of the song. The verses describe a scene of eight heads in the cradle of death, where bodies are violated and voices are silenced. The song also references the haunting spirits of mass graves and the agony of being crucified by a relentless force.
The lyrics suggest that the pain and despair depicted in the song are inescapable, as the characters crawl towards their final moments with no escape or end to their torment in sight. The line "Pelko paremmasta sai arvet märkimään," which means "Fear of something better left scars," implies that not only is there no relief from their pain, but the characters are haunted by their past and the fear of a better future.
The song's themes of death, suffering, and hopelessness are powerful and impactful, as they force listeners to confront difficult emotions and experiences. The lyrics are also open to interpretation, allowing listeners to connect with the song on a personal level.
Line by Line Meaning
Sorkat kohti kattoa!
We raise our hooves towards the sky, in a desperate attempt to break free from the impending doom.
Sorkat kohti kattoa!
Again, we raise our hooves towards the sky, hoping for some sort of divine intervention.
Viimeistä mailia taitan
We are traveling our final journey, reaching the end of the road.
Ilman päätä ja häntää!
We are incomplete, having lost parts of ourselves, and are unable to function properly.
Vailla ääntä vaikeroidaan!
We suffer in silence, unable to express our pain and agony.
Kuoleman kehdossa kahdeksan päätä
We are trapped in the cradle of death, eight decapitated heads surrounding us.
Rintaasi puree ja ruumiisi raiskaa
We are being assaulted, our bodies violated and destroyed.
Joukkohautojen henget vaikeroi
The spirits of mass graves wail in anguish.
Kun peto siittää nuorta neitsyyttä
When an animal breeds with an innocent virgin.
Tämä virta meidät ristiinnaulitsee
This current crucifies us, torturing us without mercy.
Vuodamme kuiviin ja kärsimme
We bleed until we are dry, suffering ceaselessly.
Viimeiset metrit ryömimme
We crawl through the last meters of our existence.
Vailla loppua unohdamme
We forget without end, lost in a never-ending oblivion.
Selkärangasta teet jalkapuun
You make a footstool out of our spines.
Sinä istut sylkisateessa
You sit in the midst of a rain of spit and scorn.
Luusi irti kivittävät
They pelt you with stones, breaking your bones.
Ne jotka halveksivat
Those who despise and ridicule us.
Vitsauksen vankkurit ajaa takaa
The chariots of affliction chase after us relentlessly.
Luojamies jälkeenjääneenä itsensä makaa
As a forgotten creator, he lays dying.
Yksin ja tiukasti kiinni ruumiissa
Alone, trapped in our bodies with no escape in sight.
Josta joskus tuli kylmä
Our once living bodies, now cold and lifeless.
Pelko paremmasta
The fear of something better.
Sai arvet märkimään
Left us with wounds that fester and ooze.
Leikkaan kurkun jotta muistan tuskani
I cut my throat to remember the pain I felt.
Ei parane milloinkaan ottaa aikaa tosissaan
It is never a good idea to take time too seriously.
En jaksa vuotaa enää verta
I can no longer bear to bleed anymore.
En tulehdusta taltuttaa
I cannot quell my fever any longer.
En miettiä miksi, milloinka ja minkä vuoksi
I cannot ponder why, when, or for what reason anymore.
En tahdo enää mieltäni satuttaa
I no longer wish to hurt my mind any further.
Contributed by Jayce I. Suggest a correction in the comments below.