In May 2005, Iso H was sentenced to prison for refusing to enlist in either the Finnish defence force or equivalent civilian service (see conscientious objection). He started serving his sentence on March 3, 2006 in labor prison in Helsinki. He was released on October 4, 2006. He released his first solo album "Lähelle on pitkä matka" on May 4, 2007.
VERTIGO
Iso H Lyrics
Jump to: Overall Meaning ↴ Line by Line Meaning ↴
Se alko yllätyksen, en osannu yhtään varoo. Ku ois ote livenny ja kädet vaan tyhjää haroo.
Pää kolmanten jalkan eteenpäin kiidetty. En ees tajunnu minne asti oltiin kiivetty.
"Älä koskaan kato alas." Niin sanotaan, mut silti mä vaan pakotin itteeni kattomaan.
Kylmä hiki otsal ja suuta kuivas, maa kutsuu mua puoleensa, ilmankos huimas.
Mut oli pakko sinnitellä viel hetki, joten uhrasin frendit, naisen ja yöunetkin.
Vaik avoimuus oli ollu ennen nii easyy, viha on pelko ja mä vihasin ihmisii.
Mut vaikka käännyin viime hetkellä takas, olin melkein mielenterveystoimiston asiakas.
En pääse eroon korkeen paikan kammosta. Siedätyshoito ei toimi, vaik nostin annosta.
Maa kutsuu puoleensa, sydän tykyttää. Mä pelkäsin, et tipun, mut mun teki mieli hyppää.
En pääse eroon korkeen paikan kammosta. Siedätyshoito ei toimi, vaik nostin annosta.
Maa kutsuu puoleensa, sydän tykyttää. Mä pelkäsin, et tipun, mut mun teki mieli hyppää.
Meil kaikil on pelkoi ja neuroottisii tapoja. Toiset pelkää pimeet, mut mä pelkään korkeit paikkoja.
Toiset pyrkii huipulle millä tahansa hinnal, mut mä elän mielummin jalat visusti maan pinnal.
Ja mis oon nyt, mä digaan millast tääl on, ku oon nähny ajat sit millast ylhääl on.
Mut en oo kiittämätön siitä mitä kävi, en ois näin vahva jos en olis käyny sitä läpi.
Kävely on vaan hallittuu kaatumista, ja oikeen suuntaan hahmottuu kokemuksista.
Ainaki täs oppii avaamaan umpisolmui ja mitä ois elämä ilman arpii ja kolhui.
En tienny sitä ku päädyin tälle alalle, mut ihmisil on taipumus nostaa toiset jalustalle.
Ja mä en viihdy siel, joten pliis älkää. Tehkää se jolleki jol on julkisuuteen nälkä.
En pääse eroon korkeen paikan kammosta. Siedätyshoito ei toimi, vaik nostin annosta.
Maa kutsuu puoleensa, sydän tykyttää. Mä pelkäsin, et tipun, mut mun teki mieli hyppää.
En pääse eroon korkeen paikan kammosta. Siedätyshoito ei toimi, vaik nostin annosta.
Maa kutsuu puoleensa, sydän tykyttää. Mä pelkäsin, et tipun, mut mun teki mieli hyppää.
En pääse eroon korkeen paikan kammosta. Siedätyshoito ei toimi, vaik nostin annosta.
Maa kutsuu puoleensa, sydän tykyttää. Mä pelkäsin, et tipun, mut mun teki mieli hyppää.
En pääse eroon korkeen paikan kammosta. Siedätyshoito ei toimi, vaik nostin annosta.
Maa kutsuu puoleensa, sydän tykyttää. Mä pelkäsin, et tipun, mut mun teki mieli hyppää.
The lyrics of the song Vertigo by Iso H are about the fear of heights, which is a common fear among most people. The song shares the experience of feeling the fear of heights and not being able to overcome it no matter how hard one tries. The lyrics also go on to explain how the fear of heights can affect one's mental and physical state. The fear can lead to a feeling of wanting to jump, which can be both scary and tempting.
In the song, the fear of heights is described as a constant struggle that one can't escape from no matter how hard they try. The lyrics share how the fear can affect one's day-to-day life and can lead to avoiding places that involve heights. The feeling of fear is presented as visceral through the lyrics- the skipping heartbeat and dry mouth- making it easier for the listener to relate to the experience. However, the song ends on a positive note, acknowledging that the experience taught the singer to be stronger and more resilient.
Overall, the lyrics of Vertigo by Iso H are a poignant representation of the fear of heights and how it can impact one's life.
Line by Line Meaning
Jou zen, meil kaikil on jotain pelkoja. Mä pelkään korkeit paikkoja.
We all have fears and phobias. Personally, I am scared of heights.
Se alko yllätyksen, en osannu yhtään varoo. Ku ois ote livenny ja kädet vaan tyhjää haroo.
It started as a surprise, caught off guard, my grip slipped and my hands were left grasping nothing.
Pää kolmanten jalkan eteenpäin kiidetty. En ees tajunnu minne asti oltiin kiivetty.
My head was moving forward at a breakneck speed. I didn't even realize how far up we had climbed.
"Älä koskaan kato alas." Niin sanotaan, mut silti mä vaan pakotin itteeni kattomaan.
'Never look down,' they say, but I forced myself to look anyway.
Kylmä hiki otsal ja suuta kuivas, maa kutsuu mua puoleensa, ilmankos huimas.
Sweat dripped down my forehead and my mouth was dry. The ground seemed to be calling me down, no wonder I was dizzy.
Mut oli pakko sinnitellä viel hetki, joten uhrasin frendit, naisen ja yöunetkin.
But I had to hold on for just a little bit longer, so I sacrificed my friends, my girlfriend, and even my sleep.
Vaik avoimuus oli ollu ennen nii easyy, viha on pelko ja mä vihasin ihmisii.
Although I used to be so open, hatred becomes fear and I started to hate people.
En osannu aavistaa mikä oli vial. En käyny viikkoihin ulkon, en edes pihal.
I couldn't figure out what was wrong with me. I didn't go outside for weeks, not even to my yard.
Mut vaikka käännyin viime hetkellä takas, olin melkein mielenterveystoimiston asiakas.
But even though I turned back at the last minute, I was very close to becoming a patient at the mental health center.
Meil kaikil on pelkoi ja neuroottisii tapoja. Toiset pelkää pimeet, mut mä pelkään korkeit paikkoja.
Like I said, we all have our fears and neurotic habits. Some are afraid of the dark, but I am afraid of heights.
Toiset pyrkii huipulle millä tahansa hinnal, mut mä elän mielummin jalat visusti maan pinnal.
Some will do anything to climb to the top, but I prefer to keep my feet firmly on the ground.
Ja mis oon nyt, mä digaan millast tääl on, ku oon nähny ajat sit millast ylhääl on.
And where I am now, I like what it's like here, having seen what it's like up there.
Mut en oo kiittämätön siitä mitä kävi, en ois näin vahva jos en olis käyny sitä läpi.
But I'm not ungrateful for what happened, I wouldn't be this strong if I hadn't gone through it.
Kävely on vaan hallittuu kaatumista, ja oikeen suuntaan hahmottuu kokemuksista.
Walking is just controlled falling, and the right direction becomes clearer through experience.
Ainaki täs oppii avaamaan umpisolmui ja mitä ois elämä ilman arpii ja kolhui.
At least here, I learned to open knots and what life would be like without scrapes and bruises.
En tienny sitä ku päädyin tälle alalle, mut ihmisil on taipumus nostaa toiset jalustalle.
I didn't know it when I got into this field, but people tend to put others on a pedestal.
Ja mä en viihdy siel, joten pliis älkää. Tehkää se jolleki jol on julkisuuteen nälkä.
And I don't thrive there, so please don't do that. Do it for someone who craves the spotlight.
En pääse eroon korkeen paikan kammosta. Siedätyshoito ei toimi, vaik nostin annosta.
I can't get rid of my fear of heights. Exposure therapy doesn't work, even though I increased the dosage.
Maa kutsuu puoleensa, sydän tykyttää. Mä pelkäsin, et tipun, mut mun teki mieli hyppää.
The ground calls to me, my heart races. I was scared of falling, but I felt like jumping.
En pääse eroon korkeen paikan kammosta. Siedätyshoito ei toimi, vaik nostin annosta.
I can't get rid of my fear of heights. Exposure therapy doesn't work, even though I increased the dosage.
Maa kutsuu puoleensa, sydän tykyttää. Mä pelkäsin, et tipun, mut mun teki mieli hyppää.
The ground calls to me, my heart races. I was scared of falling, but I felt like jumping.
En pääse eroon korkeen paikan kammosta. Siedätyshoito ei toimi, vaik nostin annosta.
I can't get rid of my fear of heights. Exposure therapy doesn't work, even though I increased the dosage.
Maa kutsuu puoleensa, sydän tykyttää. Mä pelkäsin, et tipun, mut mun teki mieli hyppää.
The ground calls to me, my heart races. I was scared of falling, but I felt like jumping.
En pääse eroon korkeen paikan kammosta. Siedätyshoito ei toimi, vaik nostin annosta.
I can't get rid of my fear of heights. Exposure therapy doesn't work, even though I increased the dosage.
Maa kutsuu puoleensa, sydän tykyttää. Mä pelkäsin, et tipun, mut mun teki mieli hyppää.
The ground calls to me, my heart races. I was scared of falling, but I felt like jumping.
Contributed by Muhammad V. Suggest a correction in the comments below.