During the past decade, Loiri's career has moved in the direction of music instead of acting. He has recorded several albums and recorded many cover versions and interpretations, such as an album series from the poems of Eino Leino. Loiri's first album took place in 1971.
In 2006 he released Ivalo, which started an acoustic cover album trilogy somewhat reminiscent of Johnny Cash's American recordings. The following albums in the series are Inari, released in November 2007, and Kasari, released in November 2008, all three recorded in Lapponian landscapes. Loiri has speculated retirement from recording after the release of Kasari.
With over 753 000 albums sold, he is the 5th most successful Finnish solo artist.
Vesa-Matti Loiri received the Finnish music industry's Emma-award for best male solo act in 2007.
Loiri is also known as an athlete and was the head of Finnish Billiards Association between 1994-1999.
Elegia
Vesa-Matti Loiri Lyrics
Jump to: Overall Meaning ↴ Line by Line Meaning ↴
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, ei turhaan tartun ma hetkehen kiini;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.
Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
Tiedän ma: rauha on mullassa suotu.
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova; kauneuden voimaton kaipuu.
Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin.
Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.
Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?
Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.
The opening lines of Vesa-Matti Loiri's song "Elegia" are about the transience of youth and how quickly it passes, likened to a rolling river. It speaks of the threads of life turning grey and the pursuit of fleeting moments, which cannot be sustained by enjoyable company or wine. The singer reflects on the proud and ambitious days of their past, and wonders if their future will be a downward slope. Their only hope is to find a small moment free from pain.
The second stanza suggests that the song's speaker has sacrificed much for their dreams, and while their desire for peace is innate, they know that there is no rest for those who search. The north wind speaks as the sun sets, leaving behind an unfulfilled longing for beauty. The third stanza continues the mournful themes of the previous verses, as the singer questions whether the price they have paid to achieve greatness was worth it. They are exhausted to their core and wonder if it is too late to repair the damage. They see themselves as either too ambitious with weak wills, or too driven without enough power. The fight with divine forces seems hopeless and even music cannot bring comfort. The song's final lines make use of metaphor, likening the singer to a dying animal creeping away to their cave.
Line by Line Meaning
Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Youth fades away like a rolling river.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Life's golden tent is already touched by gray threads.
Turhaan, ei turhaan tartun ma hetkehen kiini;
In vain, not in vain does my heart cling to the moment.
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.
No joy is given by jolly companionship or wine.
Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.
My proud days of will vanish behind me.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
The raptures of my soul are long since gone.
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
I rose from a valley. Shall my path sink again?
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.
My only hope: a small moment free of pain.
Tiedän ma: rauha on mullassa suotu.
I know that peace is given to the soil.
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
To the seeker's path, gentle rest is not created.
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
The north speaks, the sun sinks into the storm.
jää punajuova; kauneuden voimaton kaipuu.
Ice is streaked red; powerless longing for beauty.
Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
The flowering hills of my dreams sank into the sea.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
I am a poor man; the price of songs is high.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
I gave everything, I was able to sway for a moment.
haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin.
I paid for the gold of my dream with the sorrow of my soul.
Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
I am exhausted, oh, to the roots of my heart!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Could the burden of the stone I laid be too heavy?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Or am I one of those who have will, not strength?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.
My victory is empty, the result of my work accuses my conscience.
Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,
So were the difficult pains endured in vain,
katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?
Broken chains, burned and beloved ships?
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Did I fall now, when I needed everything?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?
Did I freeze into ice when my wound went away?
Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.
A hopeless struggle against the powers of heaven.
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
The harp echoes; comfort from songs does not reach its child.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
The Frost Maiden challenges, the tune sounds with failing wings.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.
Into the peace of my gorge, like a dying beast, I creep.
Contributed by Evan F. Suggest a correction in the comments below.
@4life891
Haihtuvi nuoruus niin kuin vierivä virta
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiinni
Riemua ei suo rattoisa seura, ei viini
Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät
Notkosta nousin
Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo tuskaton tuokio pieni
Tiedän ma rauha mulle on mullassa suotu
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu
Pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu
Jää punajuova kauneuden voimaton kaipuu
Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat
Mies olen köyhä kalliit on laulujen lunnaat
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin
Haavehen kullat mieleni murheella maksoin
Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima
Siis oli suotta, kestetyt vaikeat vaivat,
Katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?
Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan
Kaikuvi kannel lohduta laulu ei lastaan
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin
@luukeksifrozenhillbillyeur3407
Youth fading like a rolling stream,
strings of gray push from the golden beam.
In vain, O in vain try I and seize the hour;
no joy in friends, my wine's going sour.
Gone are my proud days of will.
My spirit burned; now it lies still.
From all vales I rose; O why see I not another mile?
My heart's wish: less pain but a humble while.
O true I know, peace there is deep in the mold.
The path of a seeker did no mellow rest hold;
stormy clouds cloaking the sun going down,
a fainting red burns like the deepest wound.
Gone in the sea is the blossom of my dreams.
I'm a penniless man; dear the price of the song, it seems.
My all I gave, but a while did I brave,
a grave heart did the gold of my dreams pay.
Tired I am, O my heart to the depths!
More it is than a man and he takes?
Or I'm of them with the will and no more?
All winnings void, yield an undying throe.
So for none did I bear all trouble and ail,
broken chains, burnt dearest ships of sail?
Now I did fall when the demand was my all?
Freezing to ice, scarred to answer the call?
Hopeless the struggle to the divine gate,
heavenly song to its child coming too late.
Queen the winter tears me down with these quills.
In the quiet of the gorge this dying beast stills.
@RIKSAPL
Yksi aika päättyy ja toinen alkaa. Kiitos kaikesta, Vesa-Matti!
@lateplays7319
Hienosti sanottu
@oskarikymalainen3779
Tänä, veskun kuolinpäivänä, oli tämä ainoa kappale mikä mielestäni sopi tilanteeseen. Edes jumalat eivät elä ikuisesti. Hyvästi ja hyvää matkaa ❤️😭
@mrkhainui598
Veskun ruumis menehtyi, sielu jatkoi matkaansa. Ties vaikka olis onnellisemmassa asemassa nyt, ruumiin poistumista ei tarvitse surra.
@mattikoivula1198
Vittu joo
@soilejokipelto3827
Uskomaton taiteilija on muuttanut taivaisiin taiteilijoihin. Paljon jätit meille kaunista! Kiitos Vesa-Matti!
@rakemake4835
R.I.P Vesa-Matti Loiri.
Teit mahtavan elämäntyön. Kiitos kaikesta!
@ezzunyygren1983
Vesku Loirin suuruutta on mahdoton kuvailla. Tämä antaa pienen käsityksen. Aivan käsittämätön tulkinta, jonka ansiosta itsekin Eino Leinon runoihin ihastuin. RIP Vesku ❤️
@ullasarkka5314
Tuntuu sydämessä asti. Lauloimme juuri tämän upean laulun seitsemän lapsen voimin isäni muistojuhlassa. En vieläkään kykene kuuntelemaan kyynelittä tätä niin todellista ja niin mestarillista kielen ja sävelen virtaa. Kaksi hienoa miestä, Leino ja Loiri.
@ailahuppunen6447
Ulla Särkkä .on upeaa laulua aila huppunen